Teksti: Vilho Rajala Kuva: Nana Simelius
Jari Mäenpään lahjakkuus kävi selväksi jo Wintersunin debyyttilevyltä. Vuosien epäonnen ja sinnikkään puurtamisen jälkeen Time-levykaksikon ensimmäinen osa on nyt valmis. Se osoittaa, että Mäenpää on aivan poikkeuksellinen kyky.
Mistä päästä tällaisen tarinan kertomisen nyt aloittaisi? Käsillä on vuosikausia metallimaailman odotuslistojen kärjessä keikkuneen levyn ykkösosa, Wintersunin Time I. Bändin mastermind Jari Mäenpää on työstänyt levyä uskomattomat kahdeksan vuotta. Yksin studiotyöhön on kulunut yli kuusi vuotta.
Tämänkin lehden sivuilla on seurattu levynteon tilannetta ja ihmetelty, miten mikään projekti voi olla näin epäonninen.
Osansa on tietysti sillä, millainen levy Time on. Se on nimittäin massiivinen sävelteos. Mutta vaikka studioraitoja on käytetty yli puolitoista tuhatta ja biisit tulittavat kerroksia tajuntaan hirvittävällä volyymillä, levy ei käy puuduttavaksi. Vaihtelua, dynamiikkaa ja näkemystä löytyy.
Ja tämä on vasta ensimmäinen osa, koska projekti päätettiin viime vuonna jakaa kahtia. Time II ilmestyy ensi vuonna. Jari Mäenpään ennuste on, että kakkososan miksaamiseen menee nelisen kuukautta.
– Mun visioni oli, että julkaistaisiin koko levy kerralla. Mutta lopulta se oli parempi näin, koska mä en olisi millään pystynyt miksaamaan yhdessä sessiossa yli 80 minuuttia musaa. 40 minuuttiakin oli ihan hullun hommaa, Mäenpää sanoo.
Istumme Helsingin Bar Bäkkärissä Mäenpään ja rumpali Kai Hahdon kanssa. Toimittajajoukolle on soitettu Time I -levy kertaalleen, mutta vaikea siltä pohjalta on sanoa muuta kuin että massiiviselta vaikuttaa.
Voisi kuvitella, että Mäenpää tarinoisi Timen tekemisestä sankarillisena koettelemuksena, joka oli viedä artistilta mielenterveyden, ystävät ja hengen. Oletus ei voisi olla enempää pielessä. Mäenpää juttelee kaikki järjen rajat ylittäneestä savotastaan rauhallisesti ja vaatimattomasti. Se nyt vain sattui vaatimaan vähän enemmän aikaa ja vaivaa kuin levynteko noin keskimäärin.
Onneksi vieressä istuu Kai Hahto, joka suitsuttaa tämän tästä Mäenpään näkemystä ja ennen kaikkea sinnikkyyttä.
– Mä nostan tälle jätkälle hattua. Kysyn vaan, kuinka moni artisti jaksaisi ylipäätään saattaa tällaisen projektin loppuun, rumpali päivittelee.
Aika harva.
Lue koko juttu Infernon numerosta 8/2012 (#100).