Nyt kun Danger Danger on tehnyt reunion-keikkaa klassisessa kokoonpanossaan, basisti Bruno Ravel on päättänyt pistää pystyyn sivuprojektin entisten DD-jäsenten, laulaja Paul Lainen ja kitaristi Rob Marcellon kanssa.
The Defiants on musiikillisesti täsmälleen samoilla linjoilla kuin Danger Danger, ja soppaan on lisätty vielä aimo annos Slipperyn aikaista Bon Jovia. Tämä ei ole huono juttu, sillä tämäntyyliselle musiikille on kyllä tilausta – etenkin, kun emoyhtyeen edellisestä Revolve-studiolevystä on jo seitsemän vuotta.
Perusmiehistön lisäksi levylle on värvätty rumpali Van Romaine (Steve Morse, Kansas, Enrique Iglesias), joka hoitaa hommansa levyn ilmeen mukaisesti ammattimiehen tarkkuudella. Mitä tulee itse sävellyksiin, Ravel ja Laine tietävät, miten tarttuvia hard rock -viisuja tehdään. Kliseet ovat hallussa niin hyvässä kuin pahassa. Enimmäkseen kuitenkin hyvässä.
Aina ei huvita hukkua eksistentiaaliseen tuskaan, vaan tekee mieli ajaa avoautolla tukka putkella kohti auringonlaskua. Defiants tarjoaa tätä mielikuvaa koko albumin täydeltä: tarjolla on hyväntuulista party rockia, jossa lauletaan naisista, autoista ja rock’n’rollista. Lainen ääni on edelleen hyvässä kunnossa, ja kun tähän lisätään Marcellon tyylikkäät kitarasoolot, paketti on kasassa aika lailla hyvin.
Mitään uutta ja ihmeellistä ei ole tarjolla, mutta jos 80-lukulainen AOR on juttusi, levyä voi suositella hyvällä omallatunnolla. Kappaleiden kuten Runaway, When the Lights Go Down ja Take Me Back soisi soivan laajemminkin, sen verran tarttuvia popveisuja ne ovat.