Ääni on edelleen hyvässä iskussa – arviossa Lee Aaron

Julkaistu Infernossa 5/2018.

04.09.2018
Lee Aaron
Diamond Baby Blues
Metalville

Kahdeksankymmentäluvulla itsensä Metal Queeniksi samannimisellä albumilla kruunanneen kanadalaislaulajattaren levytystahti alkoi hiipua seuraavan vuosikymmenen loppupuolella, kun Lee Aaronin mielenkiinto siirtyi hard rockista kohti bluesin, jazzin ja popin esittämistä. Sweden Rockissa vuonna 2011 tehty erikoiskeikka taisi kuitenkin elvyttää hiipuneen rokkikipinän pienimuotoisiin liekkeihin, sillä vuoden 2016 Fire and Gasoline -paluukiekko saa nyt seuraajan. 

Diamond Baby Bluesilta on turha odottaa puhdasveristä paluuta 80-luvulle. Levyltä löytyy amerikanmallista kepeästi rullaavaa aikuisraskasrockia, mutta mukana on myös bluesahtavampaa ja popimpaa materiaalia. Vaikka levy on muodollisesti pätevä, se herättää kysymyksiä. Kahdestatoista kappaleesta seitsemän on nimittäin lainaversioita. 

55-vuotiaan Lee Aaronin ääni on edelleen hyvässä iskussa, mistä parhaaksi esimerkiksi käy yllättävän hieno tulkinta Deep Purple -klassikko Mistreatedistä. Muita coveroinnin kohteita ovat esimerkiksi Janet Jackson ja Willie Dixon, ja karkeasti voisi sanoa, että boogie- ja bluesvaikutteet ovat kierrätyksissä esillä selkeämmin kuin omissa biiseissä. Paletti voi vaikuttaa paperilla sekavalta, mutta kokonaisuus on yllättävän eheä. 

Albumia tekee mieli kuvailla positiivisella adjektiivikolmikolla ammattimainen, hyväntuulinen ja miellyttävä, mutta silti se jättää harmittoman ja neutraalin maun. Diamond Baby Blues on levy, jonka voi laittaa soimaan, kun ei keksi muuta kuunneltavaa, mutta vuoden parhaimmat -listalle sillä ei ole asiaa. 

Lisää luettavaa