Norjalaisen Hymnin Perish-debyyttiä on suorastaan välttämätöntä kuvata päälle kaatuvaksi säiliölliseksi pikimustaa kylmää tervaa.
Raskaan ja aggressiivisen kuusiraitaisen vellova voima on absoluuttisen musertavaa. Ja tietäähän tuon jo leikkiin lähtiessään. Käsillä ovat doom metalin kylmät arvot yhdistettyinä rankan stonermöyryisiin, hautasyvyyksissä kahlaaviin riffimattoihin. Perish upottaa niin, että sen syövereihin joutunut ei yllä rikkomaan pintaa hengästymättä ja kylmiä hikipisaroita vuodattamatta.
Herrojen Ole Rokseth (kitara, basso, laulu) ja Markus Støle (rummut) musiikin intensiteetti on hirmuisen kova, rankka ja kolea. Lisäksi Perishin aukottoman täyteläinen ja tyylillä hiottu soundimaailma pönkittää hiljalleen syttyviä, alati kasvavia ja loppua kohden kaoottisesti päitä irti pyörittäviä kappalekokonaisuuksia täydellisesti. Vaikka instrumenttien määrä on minimaalinen, niiden anti on kontekstissaan kekseliään maksimaalinen – likimain häijyimmin mahdollisin keinoin. Kaiken sen päälle tulevat vielä Roksethin hysteerisen mielenvikaiset lauluosuudet. Ja homma on siinä.
Perish on taatusti vuoden 2017 ahdistavimpia levyjä.