Battle Beastin kahden vuoden takainen Bringer of Pain nousi julkaisuviikollaan Suomen albumilistan ykköseksi, eikä uutuus kalpene edeltäjänsä rinnalla.
No More Hollywood Endings on yhtyeen aiempaa tuotantoa monumentaalisempi levy, joka sisältää entistä enemmän sinfonisen metallin elementtejä, kuten viulua ja muita orkesterisoittimia, sekä barokkitunnelmaa. Yhtye liukuu kauemmas juuriltaan, mutta osittainen tyylinvaihdos on tehty niin taidolla ja huolitellusti, ettei se pääse aiheuttamaan kulttuurisokkia.
Muutamat, ehkä tahattomat, lainat todistavat, että kaikki on keksitty jo aikaa sitten. Nimikkoraidan alku muistuttaa paljon Johannes Brahmsin Unkarilainen tanssi nro. 5 (G-molli) -teosta, ja Unfairy Talesin aloittavat kitarat soivat käytännössä kuin Bon Jovin It’s My Lifen alkusävelet.
No More Hollywood Endings on silti mieleenpainuva epookki, ehkä jopa yhtyeen tähänastisen uran paras tuotos. Monisyistä albumia kuvaakin parhaiten nimikkokappaleen säe ”old chlichés still remain / but I want my own endings”.