Ammattimiesten työtä – arviossa Diablon Silvër Horizon

Levyarvio julkaistu Infernossa 8/2015.

06.01.2016

Diablo
Silvër Horizon

Sakara
4_kirvesta

Diablon kuudetta pitkäsoittoa on odotettu jo seitsemän vuotta. Edellisen pitkäsoiton, Icarosin, aikaan yhtye oli jo jalostunut tasavarmaksi tapporyhmäksi, jonka useasta eri lähteestä inspiroituneelle hybridimetallille oli vaikeaa löytää vertailukohtia. Teknisen thrashin, melodisen deathin ja uusiometallin teollisia sävyjä sisältävä seos on omaleimainen, ja hyvä niin, sillä massasta poikkeavia ryhmiä on muutenkin liian vähän.

Miltä Diablon paluulevy sitten kuulostaa? No, voitaneen todeta, että peruspalikat eivät ole vaihtaneet paikkaansa, mutta uusia sävyjä on lisätty ja hienosäätöä tehty lähes joka osa-alueella.

Selkein muutos on koskettimien lisäys arsenaaliin. Tämä ei ole kuitenkaan pehmentänyt orkesterin ilmaisua liiaksi, vaan niitä on käytetty lähinnä tehosteena tunnelman luomisessa. Aspekti saa mielen assosioimaan Diablon Fear Factoryn melodiseksi pikkuveljeksi. Toki yhtyeiden ilmaisussa on muutakin yhteistä, kuten vimmaiset staccatoriffit ja rytminen armottomuus.

Mitä tulee muuhun kehitykseen, melodiat ovat monipuolisempia, kappaleissa on enemmän dynamiikkaa ja yleinen groove vapautuneempaa. Ei sillä, että nämä osa-alueet olisivat olleet aikaisemmin jotenkin huonolla mallilla.

Diablo on tällä levyllä juuri sellainen kuin odotinkin sen vuonna 2015 olevan: varmaotteinen, iskevä ja ryhdikäs. Silvër Horizonilla ei ole niin selkeää tarttumapintaa kuin aikaisemmilla julkaisuilla, mutta kappaleet alkavat avautua parin kuuntelukerran jälkeen ja kuulija ymmärtää, että kauneus piilee ennen kaikkea kokonaisuudessa.

Avausraita The Call aloittaa vauhdikkaasti painkillermäisellä tamppauksella ottaen kätevästi luulot pois heti kättelyssä. Levyn tarttuvimman johtomelodian omaava Prince of the Machine tuo puolestaan mieleen Amorphisin ja kultakauden Queensrÿchen. Mielenkiintoisesti versoileva kappale onkin allekirjoittaneen henkilökohtainen suosikki tältä teokselta, vaikka väheksyä ei voi myöskään nimikappaleen ja Voyage to Eternityn tarjoamaa eroottista aggressiivisuutta.

Ammattimiesten työtä.

Lisää luettavaa