Uutta pitkäsoittoa tässä kypsytellään, vaikka Leif Edling kertoi jättävänsä Candlemass-albumit taakseen, ellei nyt Black Sabbathin turneelle kutsuta. Vaan mitäpä moisesta takinkäännöstä valittamaan, jos jälki on kovempaa kuin saattaa toivoa.
Nimikappale on napakasti tuplabassarein ja uruin silattua jylhää melodisen doomin parhautta. Reipas ralli tuo mieleen bändin uran alkuaikojen rivakammat esitykset, ja kun riffissä on ytyä ja melodiakin tarttuu, meininkiä voi tervehtiä ilolla. Raskautta on enemmän kuin aikoinaan, mikä sekin otetaan vastaan riemulla.
Flowers of Deception jatkaa samaa eeppisen doomin klassikkolinjaa ripeästä kopsuttelusta matelevaan mokutukseen komeasti vaihdellen. Akustinen Fortune Teller on yhtyeelle melkeinpä uusi aluevaltaus ja ihan mielenkiintoinen esitys. Dolls on a Wall päättää paketin raskaan instrumentaalisesti laahustaen.
Vaikka pari jälkimmäistä biisiä on vähän kuriositeettitavaraa, ep antaa syyn odottaa syksyiseltä albumilta suuria.