Norjalainen Harm on löytänyt kolmannella täyspitkällään toimivan thrash metal -kaavan. Yhtyeen vanhan koulukunnan paahto tuo mieleen erityisesti varhaisen Kreatorin ja Slayerin, etenkin laulujen puolesta.
October Fire on ärhäkkä teos, joka ei paljon ammuksia säästele. Death- ja black metal -vaikutteet ovat näkyvästi esillä, eikä siinä mitään, sillä ne sopivat orkesterin pirtaan hyvin. Laulaja-basisti Steffan Schulzen millepetrozzamainen ärjyntä on juuri sopivan raakaa ja visvaista, vaikka Devastatorin alussa kuultua arayamaista kiljahdusta olisi toivonut kuulevan enemmänkin.
Harm vuorottelee raa’an paahdon ja teknisemmän riffittelyn välillä varsin onnistuneesti. Nimibiisin jälkeen taso alkaa kuitenkin hiljalleen laskea ja keskinkertaisuus vallata pelikenttää. Mitään täysin kuuntelukelvotonta Harm ei missään vaiheessa suolla, vaan kyse on pienistä eroista. Thrash sattuu olemaan genre, jonka rima on asetettu jo aikaa sitten konkareiden toimesta niin korkealle, että sitä on lähes mahdotonta ylittää. Toinen mahdollisuus on ryhtyä uudistamaan genreä, mutta sille tielle Harm ei ole lähtenyt.
Yhtye luottaa perinteisiin arvoihin ja saa parhaimmillaan aikaan varsin tehokasta jälkeä. Devastator, Executioner ja Trying to Grow Wings, eli kolme ensimmäistä kappaletta, ovat mallikkaita esimerkkejä hyvästä thrash metalista. Toivottavasti seuraavalle täyspitkälle saadaan enemmän täysosumia.