Asian ytimessä alusta loppuun – arviossa Cut Up

Arvio on julkaistu Infernossa 3/2017.

25.05.2017
Cut Up
Wherever They May Rot
Metal Blade

Valittelen Vomitoryn hajoamista varmasti täältä ikuisuuteen. En voi itselleni mitään. Itsekkäänä ihmisenä en voi hyväksyä erään aikamme parhaan death metal -bändin kuoppaamista ilman pakottavaa syytä. Etenkään, kun pari yhtyeen jäsentä päätti perustaa uuden yhtyeen, joka kuulostaa Vomitorylta, mutta ei pääse aivan samalle tasolle.

Nyt kun itkut on saatu itkettyä, kehtaa hieman kehaistakin. Cut Upin toinen pitkäsoitto on Vomitoryn myöhäisempään materiaaliin verrattuna hitusen härskimpää, suoraviivaisempaa ja yksioikoisempaa tavaraa. Ei sillä, että Vomitoryn levyilläkään olisi isommin himmailtu, mutta Cut Up ei harrasta sävytystä senkään vertaa. Ohimeneviä puhtaita kitaroita ei löydy, ja hitaammin jurnuttavat osuudet ja melodiatkin ovat aika vähissä. Vain pelkkää keskitempoisen groovaavaa, nopeaa tai vielä nopeampaa mättöä.

Parhaiten tätä voisi kuvailla kuolometalliseksi versioksi Slayerin luupäisemmästä materiaalista. Örinä on karkeaa, komppi liukas ja sooloissa viljellään piikkilankaa. Tunnelma on kuin Cannibal Corpsella, paitsi että painotus on äärimmäisen taidokkaiden kielisoitinten sijaan Tobias Gustafssonin sutjakkaassa rumputulessa. Tämä ei kuulosta millään lailla ruotsalaiselta, mikä on varsin piristävää.

”Kulutuskuoloksi” kutsuminen vaikuttaa äkkiseltään rumalta, mutta Cut Upin kunniaksi on sanottava, että äijät tekevät sinänsä varsin yllätyksettömän tykityksensä oikein vakuuttavasti. Tiukkaa asiaa alusta loppuun.

Lisää luettavaa