Pian täysi-ikäisyyden saavuttava, modernia power metalia edustava Powerwolf kuuluu bändeihin, joita joko vihataan tai rakastetaan, ja niin tehdään täysillä. Itse kuuluin pitkään ensimmäiseen porukkaan, mutta koska ryhmän biiseillä on ärsyttävä tapa jäädä soimaan päähän päiväkausiksi, päätin antaa saksalaisille uuden mahdollisuuden. Ja jouduin toteamaan hyvin pian, ettei yhtyeen saavuttama kova suosio ole syntynyt tyhjästä.
Vaikka päälle on liimattu massiivisia orkestraatioita ja kiippariraitoja, kaiken alla on perinteitä kunnioittavaa kitaravetoista heavyä. Hyviä esimerkkejä tästä kuullaan vaikkapa kappaleissa Saturday Satan ja Resurrection by Erection. Mahtipontisuutta ja eeppisyyttä tarjoillaan vähintään parin muunkin bändin edestä, eikä hittikertosäkeitä säästellä. Yhtye on niin hyvä, että melkein suututtaa. Kunhan tuntemuksesta vain pääsee yli, voi tampata jalkaa maahan kaikessa rauhassa.
Biisien aihepiireissä on tietysti suurin piirtein yhtä paljon – eli vähän – vaihtelua kuin Alestormilla, mutta jos jätkät ovat valinneet omaksi jutukseen kristinuskosta ironisesti öyhöttämisen, eipä siinä kai sitten mitään.
Kokoelmalevylle on valittu luonnollisesti ne kaikkein kovimmat tykittelybiisit. Tosifaneille kattaus saattaa olla jopa tylsä, mutta kaltaiselleni vasta bändiin tutustuvalle valikoima ei voisi olla paljon parempi. Ainakin se innostaa tutustumaan porukan varsinaisiin levyihin, eli tehtävä on suoritettu onnistuneesti.