Susivainaa
Susivainaa
Omakustanne
Suomeksi laulettu raskas rock ei ole juuri nyt kovinkaan kiinnostavaa tai suosittua, muutamaa asemansa jo vakiinnuttanutta kokoonpanoa lukuun ottamatta. Näin etenkin, jos muistaa vuosituhannen alun lähes järjettömiin mittoihin paisuneen buumin, jolloin lähes kaikki kuuntelivat Niskalaukauksen jynkytystä ja muuta vastaavaa.
Vaikka nopeasti sisällöllisestikin tympeäksi muuttunut ilmiö muutti lähtemättömästi kotimaista populaarimusiikkikenttää, genre on tuottanut kovin harvakseltaan mitään kiinnostavaa.
Susivainaan esikoinen ei ole musiikillisesti mitenkään erityisen yllättävä, mutta sen biisit kiehtovat jollain mystisellä eteläkarjalaisella tavalla. Yksi tärkeimmistä tekijöistä tässä on moniäänisen Kaisu Kärrin tummat tekstit ja niiden tumma tulkinta, jotka herättänevät tuntemuksia sekä puolesta että vastaan.
Levyltä löytyy muutama lanttuun tarttuva kertosäe ja melodia, mutta Susivainaan musiikin ei ole tarkoituskaan olla helpon hitikästä, vaan se vaikuttaisi kumpuavan jostain aidommasta ja syvemmästä, alkukantaisesta lähteestä.
Jos kokonaisuus ja osin kappaleetkin vaikuttavat debyytille ominaisella tavalla hajanaisilta, tämä tuntuu olevan yhtä lailla myös yhtyeen luonnollinen tyyli. Nämäkin rokut ovat olleet sen verran pitkään ja monessa mukana, että omat suuntaviivat ovat jo tässä vaiheessa hyvin hallussa.
Loppu onkin sitten pelkkää jalostamista, johon on paitsi tarvetta myös epäilemättä taitoa ja tahtoa.