Ei huono, mutta kaipaa särmää ja uhkarohkeutta – arviossa Helheim

Arvio on julkaistu Infernossa 2/2017.

10.05.2017
Helheim
landawarijaR
Dark Essence

Jo 25 vuotta toiminnassa ollut norjalainen viikinkiblackpumppu löi itsensä maansa äärimetalliklassikkojen sarjaan kahdella ensimmäisellä kokopitkällään, Jormundgandilla ja Av norrøn ættilla (1995, 1997). Sittemmin tuotanto on kulkenut tiukasti sillä surullisenkuuluisalla ”ihan jees” -vaihteella.

Yhdeksäs kiekko on tuttua Helheimia, eli eeppistä äärimetallia, jonka sanoituksissa käsitellään pohjoista mielenmaisemaa. Meiningissä on paljon tarttuvaa melodiaa, puhdasta laulua, vivahteikkaita kappaleita ja oikeastaan ihan kaikkea, minkä pitäisi iskeä kuulijan makuhermoihin. Silti tämäkin levy tökkää yhtyeen perusongelmaan eli musiikin särmättömyyteen.

Keskitempoinen jylhistely kaipaisi jonkinlaista rosoa, ehkä arvaamattomuuttakin. Bändi tuntuu tahkoavan musiikkiansa varman päälle, eikä hommassa ole sitä uhkarohkeutta, joka onnistui viehättämään uran alkuvuosien albumeilla. ”Eka levy oli paras” -syndroomasta ei ole suinkaan kyse, vaan Helheim nyt vain sattui olemaan joskus muinoin parempi bändi.

Ei paskaa, mutta ei mitenkään erityisen loistavaakaan.

Lisää luettavaa