Ei uutta muttei kierrätystäkään – arviossa Brutally Deceased

Arvio julkaistu Infernossa 10/2016.

Brutally Deceased
Satanic Corpse
Doomentia

Nämä tshekit tunnustavat palvovansa Sunlight-döödistä ja peilaavatkin sitä musiikissaan ihan pätevästi. Mitään ihmeitä yhtyeen mureasti paukkaavaan runnontaan ei ilmaannu, elleivät näitä sitten edusta satunnaiset perinteistä svedukuoloa kipakammat tempot.

Yhtye pelaa aika pitkälle soundilla, mutta myös välineet ovat hallussa. Riffit ovat ok-osastoa. Uusia kuningaskuvioita otelaudalta ei kirpoa, mutta ei onneksi pahoja kierrätyksiä tai tönkköilyjäkään. Laulupuolella ei voi puhua tarttuvuudesta, viemäristä kaikuvaa rähinäähän se, kuten toki kuuluukin. Asenne on kohdallaan, ja räyhä mäiskii korville oikeaoppisesti. Jyrä rullaa kyllä oikealla vaihteella, sitä ei voi kieltää.

Yhtye tarjoaa tujauksen napakkaa ja osaavaa retrokuoloa marginaalisesti tuorein (tai jenkkiläisin) blastausvivahtein, mutta ei kauheasti sen kummempaa. Paikkansa tälläkin, jos aurinkoinen kitaramurina on sydäntä lähellä.