Lintuperspektiivistä panoraama kuohuvaan mereen katkeavan, elämää nähneen nummen ylle. Patarummut, säkkipillit, sitten jostain, kuin silkkiverhon takaa, hauras enkelikuoro. Tuomas Holopainen on kehittynyt esikuviensa veroiseksi mielten maisemia nuoteilla rakentavaksi arkkitehdiksi.
Kappale on Music, kiteeläislähtöisen Nightwishin yhdeksännen albumin avausraita. Säveltäjä kertoo nyt alleviivaten, mikä pitää rattaansa pyörimässä. Floor Jansen, yhtyeen historian monipuolisin laulaja, tulkitsee Tori Amos -tyyliin polveillen. Enkä malta olla käymättä heti perkaustalkoisiin. Laulumelodia kuulostaa jotenkin tarkoitushakuisen hankalalta. Kertosäe on kuulematta jääneestä 1990-luvun euroviisuvoittajasta. Ehkäpä kontrasti oli se, jota tässä haettiin.
Seuraava kappale, singlebiisi Noise, on takuuvarma livehitti. Näen jo pyrot kertsin kohdalla ja Marko Hietalan laulamassa taustoja pää kallellaan sinisissä valoissa.
Niin, Marko Hietala. Humanilla, kuten levyä tästä edespäin nimitän, ääntään kuullaan harmittavan säästellen. Hietalalla on toki omakin fooruminsa, mutta vasta Tribalin kohdalla havahdun tutunkireään ääneen. Ja Pantera-riffittelevään hugga-bugga-luolamieskuoroon! Enkä ole varma, pidänkö kuulemastani. Saletti kuitenkin on, että lauteilla tämäkin näytös saadaan myytyä kireämmällekin nillittäjälle.
Levyn paras kappale on toinen single Harvest. Irkkufolkkaavaa kappaletta kuljettaa Troy Donockleyn hiilloshehkuisan lämmin ääni. Keskivaiheilla tanssihameet pysähtyvät ja tapahtuu komea vaihdos Maiden-henkiseen melodiakuljetukseen. Tämä ei ole Nightwishiä Oceanbornia haikaileville, ja hyvä niin. Taas osoitus säveltäjän kyvystä ja mahdollisuudesta toteuttaa fantasiansa mielensä mukaan.
Human on kuitenkin harmittavan hajanainen levy. Lievästi plastiikkisena kumiseva rumpuraitakaan ei välttämättä tuo albumille lisäpyörityksiä. Ja entäs Emppu Vuorinen. Ukko on pallon kovimpia keihäsmiehiä. Miksi muistan levystä ensin voimakasstemmaiset laulumelodiat? Okei, tämä on ”laulajien levy”. Silti: tahdon salamasooloja! Enemmän valtamerilaivat kumoavia jyrinäriffejä! Luulen silti ymmärtäväni Tuomas Holopaisen vision viedä Nightwishinsä yhä syvemmälle musiikilla maalaavaan suuntaan. Kiertokulun mittaisiin soundtrackuniversumeihin.
Humanin toinen puolisko, puolituntinen instrumentaalilevy, soi kuin BBC Earthin 4K-dokumentin ääniraita. Olisihan tuo varmasti komeaa taustamusiikkia gnuuantilooppien vuotuiselle Serengetin-vaellukselle. Savanneille, joilla Ynkät popsitaan aamupalaksi.