Helvetillisen kuumaksi äityvä pätsi – arviossa Denner/Shermann

Levyarvio julkaistu Infernossa 7/2016.

05.12.2016
Denner/Shermann
Masters of Evil
Metal Blade

Michael Denner ja Hank Shermann. Tämä Mercyful Faten alkuperäinen kitaristikaksikko kutoi itsensä monien sydämiin etenkin klassisilla Melissa- ja Don’t Break the Oath -levyillä (1983–84). Sittemmin miehet ovat julkaisseet yhdessä ja erikseen jos jonkinlaista kiekkoa, mutta Mercyful Faten ikiaikainen ja maaginen aura on jäänyt tavoittamatta.

Denner/Shermann palauttaa kuuttakymppiä lähentelevät taiteilijat samojen rituaalimenojen ääreen. Yhteistyötä on odoteltu tikari tanassa, ja ihme kyllä tässä ei tarvitse pettyä. Masters of Evil on hitaasti mutta vääjäämättä lämpiävä ja lopulta aika helvetillisen kuumaksi äityvä pätsi paholaiselta tuoksahtavaa melodista heavy metalia.

Kansikuvan pääkallo ja keltapunainen värimaailma tekevät suoraa kunniaa varhaisemmalle Mercyful Fatelle. Viime vuonna maistiaiseksi julkaistun ep:n aiheuttama pettymys pyyhkäistään pois kahdeksan uuden viisun voimin. Kestoa on vajaat 42 minuuttia, mikä lienee tietoinen viittaus menneiden vuosikymmenten vinyylimittaan.

Kappaleet ovat vähemmän yllättäen täynnä rikasta sooloilua ja epäortodoksisesti kiemurtelevaa riffittelyä. Esimerkiksi Son of Satan on tempovaihteluineen ja tarttuvine kertosäkeineen oikeasti oivaltava ja maaginen kappale.

Vanhan Mercyful Faten henki käy läsnä useampaan otteeseen. Kielisoitinten taistelu on kautta linjan niin tyylikkään nautinnollista ja värikästä, että levyä on helppo kuunnella vain niihin keskittyen.

Kitaristikaksikon ohella miehistö on muutoinkin aika kovaa luokkaa. Basisti Marc Grabowski edustaa tuoreempaa lärviä, mutta rumpali Snowy Shaw on esiintynyt Therionin ohella aikoinaan myös King Diamondin ja Mercyful Faten riveissä. Viisikon täydentää erinomaisella teräskurkulla varustettu Sean Peck, joka on tehnyt uransa pääosin Cagen ja nykyään myös Death Dealerin jäsenistössä.

Kun soundiin on vielä jätetty sopivasti purevaa rosoa, eipä tästä jää kauheasti valittamista. Aivan ensimmäisellä kerralla biisirypäs ei avaudu, sillä kappaleiden rakenteet, soitto ja melodiat välttelevät kautta linjan helppoja ratkaisuja. Vaan sitten kun paketti alkaa toimia, niin jumalaare että se toimii.

Lisää luettavaa