Jopas onnistuu Bleeding kuulostamaan uransa alussa olevalta kotimaiselta omakustanneyrittäjältä. Mutta kas, kyseessä onkin saksalainen vanhojen äijien bändi. Ja sanotaan nyt suoraan: hirvittävää paskaahan tämä on.
Periaatteessa Bleedingin paskuus on kaiken ytimessä aika synkällä tavalla. Soittopelit pysyvät hallussa kelvollisesti ja tilutuskin tuntuu irtoavan ihan väkevästi. Muuta positiivista levystä ei voikaan sitten sanoa. Se, miten kammottavalla tavalla kailottavan laulajan määkiminen yhdistyy täysin hahmottomiin ja tyylillisesti sinne tänne säntäileviin kappaleisiin, on puistattavaa. Yleisfiilis on todella ankea ja ilmaisu kaikin puolin äärimmäisen pakonomaista vänkäämistä. Sanoituksetkin ovat aivan järkyttävää sontaa. Progeilu on äärimmäisen väkinäistä ja todella kaukana kekseliäästä, sulavalinjaisesta tai lennokkaasta.
Levyn korventavaa surkeutta kuvaa hyvin seikka, että sen kuuntelu oli pakko jättää kesken parikin kertaa. Kyseessä on siis todellinen kivireki.