Hyvä alku, parempaa voi odottaa jatkossa – arviossa Mordskog

Arvio on julkaistu Infernossa 1/2017.

24.03.2017
Mordskog
XIII
Werewolf

Meksikolainen black metal tunnetaan kotimaansa ulkopuolella lähinnä Avzhian, Funereal Moonin ja Xibalban ansiosta. Löytyypä väkirikkaasta maasta yrittäjää laajemmallakin rintamalla, kuten suomalaiselle Werewolf-lafkalle levyttävä Mordskog osoittaa.

Nimensä on väliamerikkalaiselle bändille hieman erikoinen, mutta nihkeän ensivaikutelman jälkeen asiaan tottuu, kun kaiuttimista tärähtää jotain aivan muuta kuin heikkotasoista skandiblack-apinointia. Mordskogin vahvuudeksi voidaankin laskea sen omaperäinen soundi, jollaista ei tule vastaan aivan joka päivä.

XIII on pohjimmiltaan ronskia vanhan koulun mustaa metallia, josta tulee jossain määrin mieleen vaikkapa kotimainen Azazel. Albumin tunnelma vie kuitenkin ajatukset kokaiininhuuruisille syrjäkujille, joilla ihmishenki on halpaa valuuttaa.

Bändin musiikissa elää tietynlainen vaarantunne, jota olisi voinut jalostaa pidemmällekin. Todellinen hulluus pääsee pinnalle oikeastaan vain parissa kappaleessa, joista erityisesti Pulvis Et Umbra Sumus tekee munkkikuoroineen ja pirullisesti takovine komppeineen selvää jälkeä. Biisi on selkeästi albumin iskevintä kamaa, ja mikäli Mordskog olisi säilyttänyt saman linjan läpi levyn, lopputulos vakuuttaisi varmasti aivan eri malliin.

XIII on pätevä startti, mutta kaikesta kuulee, että yhtyeestä on parempaankin.

Lisää luettavaa