Jotakin hirvittävää valuu horisontin takaa – Arviossa Wolves in the Throne Room -uutuus

18.09.2014

Wolves in the Throne Room
Celestite

Artemisia
4_kirvesta

Wolves in the Throne Roomin vuonna 2011 julkaistu Celestial Lineage edustaa yhtyeen tuotannossa selvää lakipistettä.

Sillä levyllä Nathan ja Aaron Weaverin tapa yhdistää toisiinsa kulmistaan karheaa mustan metallin estetiikkaa ja havuista vasemmistolaista esoteriaa tapailevaa luomutunnelmointia saavutti huippunsa. Tätä vasten on ymmärrettävää, että nyt haluttiin kokeilla jotakin muuta.

Celestite on nimetty edeltäjänsä sisarlevyksi, ja sen kappaleissa tapaillaankin pariin otteeseen tunnistettavia melodisia teemoja Celestial Lineagelta. Tähän yhtäläisyydet kuitenkin päättyvät.

Uusi täyspitkä on nimittäin vähemmän musiikkia ja enemmän äänitilojen luomista. Särökitarakin on enää pelkkä aksentti analogisesti pulputtavien syntetisaattorien luomassa tunnelmallisessa avaruusromussa. Weaverin veljesten ambient-kokeilu jakaa varmasti mielipiteitä, mutta pääsääntöisesti se onnistuu.

Kyseessä ei siis ole mikään Burzumin Sôl austan, Mâni vestan, joka kuulostaa lähinnä ääniraidalta larppausiltamiin. Celestite soi alusta loppuun asti tiheänä, ikään kuin jotakin hirvittävää olisi vasta valumassa näkyviin horisontin takaa.

Celestite alleviivaa Wolves in the Throne Roomin rohkeutta seurata omaa näkemystään, kompromisseja tekemättä.

Lisää luettavaa