Karvaiset hikiset miehet farkkuliiveissä soittamassa rehellistä rockia – voiko tälle hevijermu lämmetä? Voi, pienin varauksin tosin.
Pohjois-Carolinan ukkojen touhu on raakaa ja vilpitöntä, soundia myöten. Valient Thorria ei voi kuvitella hinkkaamassa päällekkäisiä kitararaitoja kuukausikaupalla. Laulaja Valient Himself häröilee minkä kerkeää, eikä muu bändi jää kakkoseksi.
Genreä bändi tuskin kaipaa, mutta äkkiseltään soppaan voisi heittää Motörheadin, Clutchin ja Lynyrd Skynyrdin. Soppa nautitaan taikasienten, oluen ja jazztupakan kera. Ainut vain, että keitos tuppaa maistumaan turhan suolaiselta. Bändi tuskin on kiinnostunut punaisesta langasta, mutta kriittiselle kuulijalle se saattaa olla tärkeä. Välillä meininki kuulostaa paikalliselta baaribändiltä, joka skulaa surutta mitä huvittaa.
Koviakin vetoja löytyy, ja levy paranee loppua kohden. Worm Upissa on tarttuvuutta. Nuotiokitarainstrumentaali Linen Maker taas menee luihin ja ytimiin.