King erottelee jyvät akanoista – arviossa Nummirockiin saapuva Fleshgod Apocalypse

Levyarvio julkaistu Infernossa 1/2016.

12.02.2016

Fleshgod Apocalypse
King

Nuclear Blast
4_kirvesta

Metallimusiikin tuotantotahti on tänä päivänä päätähuimaavan massiivista, ja harva albumi jaksaa enää sykähdyttää voimakkaasti. Jyvät erotellaan akanoista, kun ääniaallot kykenevät nostattamaan niskavillat karskisti pystyyn.

Kun klassiset orkesteri-instrumentit, tekninen death metal ja ooppera yhdistetään, lopputuloksen voisi kuvitella jopa hasardiksi. Näiden italiaanojen soittotaidon ja luovuuden voi kuitenkin luokitella hyvin mielin ylivertaisiksi genressään. Neljättä täyspitkää kuunnellessa nälkä sen kuin kasvaa syödessä.

King on edeltäjäänsä Labyrinthiä (2013) monipuolisempi ja, jos mahdollista, jopa mahtipontisempi. Alkuintro Marche Royale saattelee teatraalisella puhdilla kohti tajunnanräjäyttävää kokemusta. Basisti Paolo Rossin puhdasta laulua saadaan kuulla entistä enemmän. Hyytävänkauniita melodioita siivittävät taitavansulavat kitarasoolot. Ainuttakaan kappaletta ei voi nostaa useammankaan kuuntelukerran jäljiltä toista paremmaksi.

Klassiset soittimet, oopperalaulaja ja -kuoro, särökitarat ja armoton blastbeat täydentävät toisiaan syvän harmonisesti. Jokainen sävel, tempovaihdos ja musiikin rakenne on viilattu äärimmilleen, mikä on johtanut järjettömän kauniin rouheaan lopputulokseen. Hail to the King!

Lisää luettavaa