Taiwanilais-amerikkalaista yhteistyötä edustava Ripped to Shreds on pääasiassa multi-instrumentalisti Andrew Leen aivoitus.
Terrorizerin kappaleesta nimensä ottanut bändi hakee käytännössä kaikki vaikutteensa Ruotsista, tutusti pörisevää kitarasoundia myöten. Meno on niin ilmiselvää, että pelkkä Entombedin ja Dismemberin nimeäminen riittää oikein hyvin.
Jos jotain pientä eroavaisuutta haluaa hakea, niin yhtyeen toinen pitkäsoitto tavoittelee perusmättöä hivenen helvetillisempiä tunnelmia. Myös kitarasooloissa on esikuvia melodisempaa otetta, mutta pääasiassa tiskille palautellaan vain vanhoja lainoja.
Klassisen ruotsisoundin fanaatikoille levyssä voi olla paljonkin nautittavaa, mutta edes heille on vaikeaa perusteella, miksi tarttua juuri tähän albumiin. Andrew Lee on selkeästi pätevä kaveri, mutta tyypissä vaikuttaisi olevan samaa vikaa kuin Rogga Johanssonissa. Lee on nimittäin ollut tekemässä muutaman vuoden sisään pitkälti toistakymmentä levytystä, mikä vaikuttaa väistämättä ideoiden kypsyyteen.
Toimiva ja vaivattomasti pyörivä kiekko, jonka kuuntelu ei kiristä oikeastaan millään tasolla. Levy on pätevästi tuotettu ja kelvollisesti sävelletty, mutta kelvollisuus ei riko sävelmien puolesta kestosuosikin rajaa. Kivaa mutta ei erityisen mieleenpainuvaa.