Tanskalaisdebytantin markkinointijargonissa pudotellaan nimiä Pink Floydista Meshuggahiin ja Freak Kitchenistä Rammsteiniin. Ideana on kai myydä konsepti modernista progemetallista ”klassisen freesillä” otteella.
Harmi vain, että bändin konsepti ei ole ollut uniikki enää vuosiin, ei aikana Jälkeen Anglo-Saksisten Nuorten Miesten Djentin. Vola on ensikuulemalta lähinnä popimpi, melodisempi Tesseract.
Siinä mielessä pr-kynät kuitenkin osuvat vahingossa oikeaan, että Vola on parempi kuin moni genreveljensä. Vaikka bändi ei myönnäkään sukulaisuussuhdetta, rakennuspalikat ovat niin djentiä kuin olla voi: matalalle viritetyt kitarat, monipolviset riffit, autotunetetut puhtaat laulut ja murinat, syntetisoidut äänivallit ja niin viilattu äänituotanto, että kliinisyys tuo mieleen modernin leikkaussalin.
Olen kuitenkin vähän epäreilu keskittyessäni pelkästään tähän. Inmazes alkaa tylsänä, mutta alkaa pitkin matkaa väläytellä omaperäisiä ideoita, hauskoja elektronisia jippoja ja kaikenlaista pientä irrottelua. Jos useampi biisi olisi kuin railakas Your Mind Is a Helpless Dreamer tai genrensä kahleita tarttuvasti katkova A Stare without Eyes, debyyttilevy olisi voinut hyvinkin saada neljä tähteä.