Tämä levy oli monille pitkään ja kiihkeästi odotettu joululahja. Sveitsiläisen death metal -duon aiemmat ep-julkaisut ovat nostattaneet harvoin nähtyä hypetystä äärimetallin alamaailmassa. Duon voimalliset live-esiintymiset vaikutusvaltaisilla lavoilla arvostettujen bändien vieraina eivät ole vähentäneet asiaan vihkiytyneiden innostusta.
Nyt on siis aika Bölzerin ensimmäisen kokopitkän. Harmi vain, että levy ei täytä maantiejyrän aiemmin annettuja lupauksia oikein millään tasolla. Bölzerissä on hienointa vaikeasti sanoiksi puettava, alkukantainen ja kylmä vimma sekä arvaamattoman tarttuvat riffit. Tai ainakin oli. Kun bändin on pitänyt tehdä jotain pidempää ja laajempaa, se on lähtenyt koettamaan juttuja, joita se ei oikein hallitse.
Ensinnäkin laulaja Okoi Jones on alkanut oikeasti laulaa. Melodioita. Valitettavasti mies ei osaa laulaa. Toisekseen levyllä on käsittämättömän paljon piinaavan pitkiä suvantokohtia. Avausraitana on minuutti aivan turhaa tunnelmointipuuhastelua, ja samantyyppiset suvannot jäytävät levyä tämän tästä. Kaikkein kiusallisin minuutti on Decima-biisi, jonka messuamisessa kaksi uutta elementtiä yhdistyy yhdeksi myötähäpeän tuplahuipentumaksi.
Levy ei ole helvetin huono, muttei erityisen hyväkään. Parasta antia on väkevä Phosphor, jota kuunnellessa muistaa, että Bölzeriltä voi edelleen odottaa paljon. Joskus tulevaisuudessa.