Kreyskull
Tower Witch
Inverse
Hakulin veljesten pyörittämän Kreyskullin debyytti oli turhauttava tapaus. Doom rockia ja vanhaa heavyä yhdistellyt kiekko soi tyylipuhtaana, lämpimänä ja lähes täysin mieleen jääviä koukkuja vailla. Aineksia olisi ollut vaikka mihin, mutta tunnelmat jäivät kovin etäisiksi.
Tower Witch onnistuu tehtävässään paremmin, vaikka ongelmat ovat osittain samoja. Yhtyeen lämpimästi soiva raskastelu on melko melodista ja rokkaavaa, osin jopa hienoisen progressiivista, mutta aika vaikea tähän on vieläkään päästä kunnolla sisälle.
Kokeneiden ukkojen kutoma groove ja tuhdisti käyvä vääntö auttavat kuitenkin pitkälle. Sävykirjoa on esikoiseen verrattuna laajennettu, ja murisevaan soundiin on jätetty menneiden vuosikymmenten orgaanista tunnelmaa.
Tower Witch vaatii kuitenkin kuuntelua. Koukut eivät ole välittömiä eivätkä kovin teräviä. Toisaalta, hienoja kohtia on ripoteltu kautta linjan, ja vinyylimittaista kokonaisuutta jaksaa kuunnella yhä uudestaan ja uudestaan. Hienoinen psykedelia toimii myös mainiosti. Kenties palettia voisi laajentaa entistäkin rohkeammin?