Koominen kontrasti – arviossa Aborted Fetus

Arvio julkaistu Infernossa 4/2017.

Aborted Fetus
The Art of Violent Torture
Comatose

 

Brutaalia death metalia tehdessä on lähtökohtaisesti haastavaa saada aikaiseksi massasta edukseen erottuva levytys. Ruuvin pitää olla tarpeeksi kireällä, jotta elintärkeät kriteerit täyttyisivät, mutta tämä kaventaa käytössä olevien kikkakolmosten määrää samassa suhteessa. Jäljelle jäävä sektori on sen verran kapea, että eroavaisuuksien bongaamiseksi vaaditaan perin harjaantunutta korvaa.

Viidettä levyään julkaiseva venäläinen Aborted Fetus vähät välittää moisesta. Yhtye paukuttaa samaa romuluista, raskasliikkeistä ja kieltämättä myös varsin brutaalia kuolomättöään pitkälti samalla aseistuksella kuin debyytillään kymmenisen vuotta sitten. Örinä on matalaa ja vain väkivalta todellista.

Kaikkea ei ole viilattu konemaisesti paikalleen, vaan rytke kuulostaa oikean bändin soittamalta. Nopean blasträtinän ohella mukana on paljon myös hitaammin vyöryttävää murskaamista. Vertailukohtia on helppo hakea vaikkapa Devourmentin ja Katalepsyn kaltaisista yhtyeistä. Myös Dying Fetusin Killing on Adrenaline nousee vähän väliä mieleen.

Kappaleet eivät ole järin ikimuistoisia, mutta toteutuksessa on kieltämättä barbaarisen massiivista otetta. Käytetty kuvasto on perusmallia, ja mikään osa-alue ei ole varsinaisesti pielessä. Pari lyhyehköä akustista instrumentaalia ja Buried Aliven puhtaat kitarafiilistelyt tuovat pientä happirakoa muutoin niin tylynä käyvään mättöön.

Kontrasti on koominen, vaan jääpähän ainakin mieleen. Valitettavasti levy ei tarjoa muutoin kovinkaan muistettavia kappaleita. Ankaraa ja raskasta tämä kyllä on, sitä ei käy kieltäminen.