Suomen power metal -kuvioissa liki kaksi vuosikymmentä vaikuttanut tamperelainen Dreamtale sen kuin porskuttaa, vaikka on jäänyt maamme suurempien genreveljien varjoon. Yhtyeen seitsemättä kokopitkää kuunnellessa herää jälleen kerran kysymys, miksi.
Dreamtale starttasi julkaisullisen uransa vuoden 2002 Beyond Realityllä menemällä merta edemmäs kalaan. Yhtyeen demot löivät läpi Japanissa, minkä seurauksena yhtye sai levytyssopimuksen Suomen Spinefarmilta. Nousevan auringon maassa Dreamtale kiinnostaa edelleen, ja ihmekös tuo, kun kitaristi Rami Keräsen kipparoima sekstetti vääntää yhä pesunkestävän perinnetietoista melodista voimametallia.
Seventhian on genren perusmaneereista ammentava 12-raitainen, jonka vakaa osumatarkkuus piilee yksinkertaisissa mutta välittömästi koukuttavissa liidimelodioissa sekä tarkasti ja vauhdikkaasti tamppaavissa pohjissa. Samalla kuulijaa haastetaan sopivassa määrin mutkikkailla sovituksilla. Nämä elementit yhdessä pistävät pöytään October Is Minen, Cabal Toyboyn ja Names on the Wallin kaltaisia korvanameja.
Vaikka mastermind Keränen ja keihäsparinsa Seppo Kolehmainen ovat petoja kuusikielisten varressa, Dreamtalen soundi nojaa paikoin hyvin vahvasti Akseli Kaasalaisen kosketinmattoihin, jotka ovat antaneet ainakin viime vuosina yhtyeelle vahvan ripauksen tervetullutta omaleimaisuutta.
Dreamtalen ääni nyt jo neljännellä levyllä, Kypckistäkin tuttu Erkki Seppänen, on vielä luku erikseen. Kaverin korkealla kulkeva mutta möyrivän karismaattinen ääni naulaa Seventhianinkin kappalerivistön arvolleen kuuluvalle tasolle.
Seventhianin mukana tulee bonuskiekko Memories in Time, jolta löytyy kaksi kolme kappaletta per lätty yhtyeen neljältä ensimmäiseltä levyltä. Näistä kolmella laulaja oli joku muu kuin Seppänen, joten uudelleennauhoitetut versiot päivittävät Dreamtalen vanhan materiaalin nykyaikaan. Taiteelliselta kannalta hanke on hiukan kyseenalainen, mutta uusia faneja ajatellen tarpeellinen.