Kovin herkkä ja hauras – arviossa Sonata Arctica

Arvio julkaistu Infernossa 9/2016.

18.01.2017
Sonata Arctica
The Ninth Hour
Nuclear Blast

Yhdeksäs Sonata-levy on taiteellisuudessaan luonnollinen jatke edeltäjälleen Pariah’s Childille. Kyseinen levy vei biisinikkari-laulaja Tony Kakon Queen-hurahtaneisuuden tappiinsa ja rikkoi melodiselle power metalille runsaasti raja-aitoja.

Sinällään ansiokas The Ninth Hour lipsahtaa kuulijan kannalta jonkinmoiseksi välityöksi. Suurin syy lienee biisimateriaalin keskinäisessä yhtäläisyydessä. Levy on myös jopa Sonatan mittapuulla kovin herkkä ja hauras. Se, mikä runollisessa kauneudessa (We Are What We Are, Candle Lawns) voitetaan, voimassa ja yllätyksettömyydessä hävitään. Näin siitäkin huolimatta, että mukana on bändin alkuajoista muistuttavaa powerlaukkaa á la Till Death’s Done Us Apart ja Rise a Night.

The Ninth Hourilta löytyy myös yhtyeen neloslevyn The Reckoning Nightin (2004) epiikkamonsteri White Pearl, Black Oceansin kakkososa, joka on omiaan ilmentämään uutukaisen tarinallista vahvuutta. Siinä sitä onkin ammennettavaa, mikäli itse musiikki ei kolahda tarpeeksi ja välittömästi.

Veikkaanpa, että tämä järkäle menee osastoon ”kuuntelemalla tutummaksi”. Sonata Arctica ei ole koskaan varsinaisesti pettänyt, enkä usko siihen tälläkään kertaa.

Lisää luettavaa