Kunnianhimo ylittää taidot ja itsekritiikin – arviossa Maladie

Arvio on julkaistu Infernossa 1/2017.

06.04.2017
Maladie
Symptoms
Apostasy

Progressiivinen metalli on muotia. Pääosin tämä on ilahduttava kehityssuunta, sillä jopa saran keskinkertaiset tekeleet merkitsevät bändien halukkuutta kokeilla kaikenlaista uutta ja erilaista. Valitettavasti ilmiön sivutuotteena tulevat bändit, jotka kuvittelevat tekevänsä jotain freesiä tai erikoista yksinkertaisesti paiskaamalla pari vähemmän perinteistä soitinta ja muka-erilaista genreä yhteen myttyyn ja toteamalla ”voilà”.

Maladie käyttää erikoisuudentavoittelunsa elementteinä perinteisen black metal -soundin lisäksi saksofonia, pianoa, doomia, death metalia ja epävireistä avant garde -jazzia. Mikään näistä ei ole erityisen uusi keksintö. Sitä paitsi, kuten jokainen aikuinen tietää, tärkeintä ei ole instrumentti, vaan se, miten sitä käyttää. Maladiella ei ole jälkimmäisestä aavistustakaan.

Parhaalta Maladie kuulostaa black metal -juurillaan. Kun Part V ja Part VI alkavat likaisilla, raivoisilla kitaravalleilla ja mielipuolisella örinällä, musiikissa on sentään jotain selkärankaa kylmäävää. Kumpikin kuitenkin vaisuuntuu viimeistään puolivälissä puolivillaiseksi pseudotaiteiluksi.

Lisäksi vinkki, vinkki: kutsumalla kahdeksan progebiisin mittaista tuskaisen tylsää levyä ep:ksi saa satavarmasti musakriitikot missä tahansa mediassa ärsyyntymään. Myöntäisivät edes suoraan, että kunnianhimo ylitti materiaalia tehdessä tällä kertaa taidot ja itsekritiikin.

Lisää luettavaa