Leppoisa, utuinen ja omaperäinen trippi – arviossa Beelzefuzz

Arvio julkaistu Infernosssa 10/2016.

22.03.2017
Beelzefuzz
The Righteous Bloom
The Church Within

Marylandin tuomiomailta operoiva Beelzefuzz palauttelee kuulijan menneiden vuosikymmenten klassisen rockin maailmaan. Kylkeen napataan lämmintä tuomiohenkistä pörinää, kiireetöntä asennetta ja muutama hippikaverilta lainattu matkailulappu. Nuolaisu vain, ja maailma on täynnä rakkautta ja muuta sellaista mukavaa.

Kovin hurjia visioita reissun varrella ei esitellä, mutta trippi on ehdottomasti hyvää laatua. 70-lukulainen ihailtavan luontevasti toistuva pöristely tuo mieleen vanhemman Blue Öyster Cultin ja Uriah Heepin kaltaiset yhtyeet, mutta toteutus on kertaluokkaa utuisempi ja pehmeämpi. Rauhoittavia napannut Slough Feg on myös pätevä vertaus.

Hienovarainen musisointi hyötyy myös sävykkäästä laulutyöskentelystä. Riffeissä on miedonraskasta surinaa, mutta ote on kauttaaltaan seesteinen. Osin jopa liiankin, sillä levyn loppua kohden käy selväksi, että alun perin tehokeinoksi epäilemäni leppoisuus onkin itse asiassa Beelzefuzzin valittu ilmaisumuoto. Ei tämän avulla järjestellä kummoisiakaan bileitä.

Alaa paremmin tunteville kerrottakoon, että yhtyeen riveihin lukeutuvat muun muassa Pale Divinen perustajajäseniin kuuluvat rumpali Darin McCloskey ja kitaristi Greg Diener sekä Revelationin riveissä kunnostautunut basisti Bert Hall. Tarjolla on rautaista ammattitaitoa, joka kuuluu pakottomana ja täysin luontevana ulosantina.

The Righteous Blood on taatusti retroa, mutta se on sitä aivan kuin maailmassa ei mitään muuta olisikaan. Tarkoituksellisesta laiskuudestaan huolimatta (tai osin juuri siksi) hieno ja omaperäinen tapaus.

Lisää luettavaa