Leuka ei nouse rinnasta kertaakaan – arviossa My Dying Bride

Levyarvio julkaistu Infernossa 8/2015.

05.01.2016

My Dying Bride
Feel the Misery
Peaceville
4_5_kirvesta

Pitkiä biisejä ja suuria tunteita – melankolisen muserruksen pioneeri on kahdennellatoista levyllään huippuiskussa.

Feel the Misery vyöryy päälle kokonaisvaltaisena, tummana lohduttomuutena. Se on kyyneleet, alakulo, haikeus, kaipuu ja syksy musiikillisessa muodossa. Se on sadepisarat kasvoilla, hautausmaalla lausuttu surullinen runo. Se on vienossa tuulessa lepattava kynttilänliekki, hylätyn linnan käytävät, vain vaivoin kuuluva ulvonta nummella.

Laulaja Aaron Stainthorpen valittava ääni on sinänsä kuten ennenkin, mutta nyt se soi jotenkin itsevarmempana kuin yleensä. Kuiskaukset ja örinä maustavat miehen tulkintaa oivasti. Levyn soundimaailma on selkeänraskas, ja joidenkin vanhempien levyjen muovimaisesta maailmasta on päästy eroon.

Viululla ja koskettimilla viimeistelty kuolotuomio kulkee upeasti onnistuneiden riffien, monipuolisten kappaleiden sekä rikkaiden melodioiden kokonaisuutena. Ja kokonaisuus Feel the Misery nimenomaan on. Se on kahdeksan kappaleen mittainen sukellus genrensä hienouteen. Leuka ei nouse rinnasta kertaakaan.

25-vuotias brittiyhtye onnistuu asettamaan tähtikuviot oikeaan asentoon vuosien kokemuksella. Ei ole muita vuodenaikoja, on vain syksy.

Lisää luettavaa