At the Gates
At War with Reality
Century Media
Tässä sitä ollaan – levyn äärellä, jota ei koskaan pitänyt tulla. 1990-luvulla kulta-aikojaan elänyt Göteborg-soundin pioneeri palaa levyrintamalle 19 vuoden jälkeen. Reunion-kiertueet ovat takanapäin, ja käsillä on lopettamislupauksista huolimatta levyllinen uutta At the Gatesiä.
Kun kyseessä on yksi suosikkiyhtyeistä, on aina ikävää, jos ei oikein lähde. Erityisesti porukan viimeisin ja tituleeratuin albumi Slaughter of the Soul edustaa itselleni – niin kuin monelle muullekin – metalliäänitallennetta, jolle voi hyvällä omallatunnolla läiskäistä täyden kympin. Tuon kiivaan ”melodisen death metalin Reign in Bloodin” ylittäjäksi paluulevystä ei odotetusti ole, vaikka tiettyä henkeä saadaan puhalletuksi.
Suurimmaksi ansioksi laskettakoon identiteetin säilyminen. Tyyli on yhä melodisessa ja hieman rässähtävässä death metalissa. Paluulevy esittelee kuitenkin lähinnä rutiinimaisen ja valitettavan vähäkoukkuisen yhtyeen. Vaikka riffikäsi toimii, rummut nakuttavat tutusti tarkannapakalla tyylillä ja laulujen omanlainen kärinä-ärjyntä on itseltään kuulostavaa, taika sävellysterävyyden suhteen on, jos ei kadonnut, niin ainakin olennaisesti himmentynyt.
Mukana on toki yksittäistä, maukkaampaa runttaa ja jyrää – esimerkkeinä riffihirmu nimiraita, monipuolista seosta tarjoileva Eater of Gods ja toimivan eeppinen päätös, The Night Eternal. Tällaiset hetket jäävät kokonaisuudessa kuitenkin liian paitsioasemaan. Varsinkaan levyn puolivälin tienoon turhan nykystandardeja mukailevasta menosta ei tartu juuri muisteltavaa.
Voi olla, että albumi aukeaa jonkin verran lisää ajan kuluessa, mutta toistaiseksi vallitsevimmaksi tunteeksi jää pettymys.