Vuoteen 2016 asti Cemetery Fog -nimellä kulkenut haminalaisyhtye on keksinyt aikakoneen, joka vie 1990-luvulle ja sen goottimetallisiin tunnelmiin.
Stygian Dreams on levy, jollaisiin ei 2010-luvun Suomessa juuri törmää. Sen autenttisen 90-lukulainen soundi herättää henkiin viime vuosituhannen lopun tunnelmadoomin parhaita paloja. Varhaiset My Dying Bride ja Anathema sekä erityisesti Katatonia könyävät Asphodelusin musiikissa katakombeistaan tavalla, joka hivelee korvia.
Levy on soundeja ja soittoa myöten aitoa asiaa. Se soi viettelevän karheana välttäen turhan puunatun ja kliinisen äänimaailman. Biisien ”töksähtelevät stopit” ovat täyttä varhais-Katatoniaa ja istuvat kaikessa epäsovinnaisuudessaan musiikkiin kuin seireeni rantakalliolle. Jossain kohdin kuulen jopa Sirrah-tuulia, mutta ne saattavat olla tahatonta yhteensattumaa.
Stygian Dreamsin melankoliset melodiakuljetukset tarraavat kuulijasta tukevasti. Lohduttoman kuuloiset örinät kruunaavat ilahduttavan surumielisen kokonaisuuden, jonka jaksaa pyörittää soittimessa kerta toisensa jälkeen.
Asphodelusin pitkäsoittoa voi suositella lämmöllä kaikille, jotka haikailevat kunnollisen melodisen kuolotuomion perään. Kynttilät palamaan ja tummaa samettia päälle!