Maailman jyhkein bassarisoundi – arviossa True Widow

Arvio julkaistu Infernossa 9/2016.

21.01.2017
True Widow
Avvolgere
Relapse

Nyt kohtaavat tuotanto ja ulosanti erinomaisella tavalla! Rennosti mäjähtelevä ja ilmavasti pörisevä soitto sulautuu täydelleen pehmeän lämminhenkisiin soundeihin. Rumpujen täyteläinen jyminä, kielisoitinten rapsakanmöyheä lainehdinta ja kuulaana kaikuva laulu nivoutuvat harvinaisen komeaksi yhtälöksi.

Bändi ei ratsasta pelkästään soundeilla ja soittotatsilla, vaikka levyä kuuntelisi niilläkin hyveillä mielihyvin. Venyttelevän lakonisesti, miltei slacker-tyyliin, etenevät kappaleet tarttuvat tajuntaan pitkälinjaisesti vaanivien laululinjojen ja salakavalasti nappaavien kitarakuvioiden avulla.

Stonerista ei ole kyse, ei myöskään alternativesta, mutta näiden kautta bändin ”stonegaze”-määritteellä hahmoteltu ilmaisu kuitenkin hahmottuu. Mukana on häivähdyksiä letkeimmästä Kyussista, muhevan verkkaisesti kajahtelevasta Earthistä, karvaisen grungehtavasta Trulysta ja vaikkapa My Bloody Valentinesta. True Widow ei silti muistuta suoranaisesti mitään edellä mainituista.

Neljä levyä julkaissut teksasilaistrio on erittäin kiinnostava löytö. Bändin rentokätinen touhu on omaleimaista mutta erittäin nautinnollista kuultavaa, jossa on asiallisen pöristelyn lisäksi kiitettävästi tarttuvia elementtejä. Hekumallinen soundimaailma – lieneekö levyn bassarisoundi maailman jyhkein – on kakun kirsikka.

Lisää luettavaa