The 69 Eyes
Universal Monsters
Nuclear Blast
Vuonna 1989 perustettu helsinkiläiskvintetti on siitä harvinainen tapaus, että se on toiminut lähes koko levytysuransa samalla kokoonpanolla. Ryhmälle on syytä nostaa hattua jo pelkästään tästä syystä. Yhtyeen yhdestoista albumi tuo sen omaa luonnollista soundia enemmän esiin, mikä on varsin ilahduttavaa. Videobiisi Jet Fighter Plane tosin meinasi lannistaa odotukset jo alkuunsa.
The 69 Eyes on aina ollut minusta parempi yhtye paperilla kuin käytännössä. Tarjolla on ollut ihanteellinen sekoitus The Cultia ja Sisters of Mercyä, mutta jokin on jäänyt aina uupumaan.
Bändi on aina osannut tehdä iskeviä veisuja, mutta (melo)draamankaaren venyttäminen koko albumin mittaan on tuottanut ongelmia. Optimaalinen balanssi saavutettiin Blessed Be -albumilla (2000), joka on edelleen goottipoppoon kestävin levykokonaisuus.
Universal Monsters on verevämpi ja selkeästi kitaravetoisempi tapaus kuin edeltäjänsä. Siinä missä X (2012) oli taiten askarreltu goottipopteos, uutukainen on hieman rennommin liihotteleva kokonaisuus. Toki jälki on tuotettua, mutta tällä kertaa hieman erilaisella estetiikalla.
Pari täyteviisua on mahtunut tälläkin kertaa mukaan, mutta pääosin meno on mukaansatempaavaa ja ihan viihdyttävää – Jyrkillin puiseva huokailukin on tavallista sävykkäämpää.