Melodiaa ja ryhdikkyyttä – arviossa Montage

Arvio julkaistu Infernossa 10/2016

17.03.2017
Montage
Metamorphosis
Fastball

Helsinkiläisen Montagen parin vuoden takainen debyyttialbumi sisälsi varsin pätevää progressivisella kulmalla varustettua hard rockia, joka panosti yhtä lailla iskeviin riffeihin kuin tarttuviin melodioihinkin. Siksipä tartuinkin yhtyeen uuteen pitkäsoittoon varsin innostunein mielin.

Laulaja Mikko Heino jätti yhtyeen alkuvuodesta 2015, ja hänet korvasi Vesa Paavonen, joka vaikuttaa hoitavan hommansa ihan mallikkaasti. Taso ei ole laulun puolesta siis noussut eikä laskenut. Samaa voisi periaatteessa sanoa musiikistakin, sillä rakennuspalikat ovat edelleen samat. Ilmaisun terävyyttä on kylläkin hiottu ja sovitusmaailmaa säädetty monipuolisemmaksi.

Montage on musiikillisesti samoilla linjoilla kuin Von Herzen Brothers, ainoastaan sillä erolla, että se on ilmaisussaan vähemmän ennalta arvattava. Parhaimmillaan yhtye on riffien parissa, ja onneksi tältäkin levyltä löytyy laadukkaita sellaisia. Tästä parhaana esimerkkinä toimivat napakasti groovaava Nature’s Child ja Journeyn kanssa flirttaileva Black Magic. Rushin suuntaan puolestaan kumartavat singlenäkin julkaistu Age of Innocence sekä intensiivisellä draivilla ja diskokompilla varustettu Reptiles.

Montage on karistanut lastentaudit harteiltaan ja kehittänyt ilmaisuaan juuri oikeaan suuntaan. Sen musiikkia voisi kuvailla älykkään miehen/naisen hard rockiksi, jonka näennäisen simppelin ulkokuoren alle kätkeytyy monenmoisia koukeroita ja lonkeroita. Yhtye on löytänyt optimaalisen tasapainon melodisen herkkyyden ja ryhdikkäiden riffien väliltä, eikä se lähde sekoilemaan liikaa tunnettujen rajojen ulkopuolelle. Tässä tapauksessa tämä on pelkästään hyvä asia.

Lisää luettavaa