Melodiat eivät tässä sodassa juhli – arviossa Undergang

Levyarvio julkaistu Infernossa 1/2016.

undergang

Undergang
Døden læger alle sår

Dark Descent
4_5_kirvesta

Debyytti Indhentet af døden (2009), alun perin vain sadan kappaleen painoksena julkaistu omakustannekasetti, on edelleenkin aivan järjettömän kova levy. Til døden os skiller (2012) ei pystynyt vastaamaan esikoisen tuhovoimaan, mutta nyt näyttäisi taas irtoavan. Tanskalaiset kuolomestarit puristavat kentästään irti lähes kaiken, mitä irrotettavissa on.

Siihen nähden, että vyörytys on suhteellisen yksinkertaista ja tasaisen tappavasti samoja perinteisiä keinoja toistavaa, Undergang onnistuu kuulostamaan yllättävän omaleimaiselta. Alavireisesti murisevat kitarat, liejuisenmatala örinä ja erittäin jykevästi murjovat rummut panostavat raskasmieliseen ja usein jopa doomahtavaan kuolemanpalvontaan sekä tankin lailla jytkyttävään mättöön.

Melodiat tai soolot eivät tässä sodassa juhli. Päähän käyvä vanhakantainen riffivyörytys ja sopivasti tempoaan vaihtelevat kappaleet ovat alkukantaista, julmaa ja lähes ahdistavan raskasta työtä. Äänimaailma on sopiva sekoitus bassotaajuuksia repivää likaisuutta ja selkeyttä. Tyyli huomioiden toteutus on kohdallaan jokseenkin täydellisesti.

Døden læger alle sår ei ole mikään hittijulkaisu. Yksittäisiä kappaleita ei osaa nostaa esiin. Death metalin armotonta groovea ja luolamiesmäistä brutaaliutta sen sijaan on jaettu runsaalla kädellä läpi koko 50-minuuttisen paketin. Kokonaisuus on hämmentävän murhaava.