Norjalainen Vicinity ehti kypsytellä progemetalliaan seitsemän vuoden ajan ennen 2013 ilmestynyttä debyyttiään. Verkkaista tahtia on jatkettu toisenkin albumin kohdalla neljän vuoden leipomisella.
Vuonojen maa on leimannut metallinsa, varsinkin progemman sellaisen, ominaisella soundillaan, joka on läsnä myös Recurrencella. Laulumelodiat tuovat mieleen Leprousin, Communityn ja Borknagarin, mikä luo jo yksinään levylle tunnistettavan tunnelman. Sääli vain, ettei sitä tunnista ollenkaan Vicinityksi.
Vicinityn kappaleet edustavat laitaa, jolta kaikki moderni progemetalli monien korvissa kuulostaa: fiiliksettömiä melodioita ja riffejä jonossa. Osa niistä yltää suorastaan loistavalle tasolle, mutta Vicinityltä puuttuu vielä sävellyksistään se juju, joka rakentaisi tämän kaiken keskelle luonnollisesti eläväisen draaman kaaren.