Mitä enemmän ikää, sitä parempaa laulua – arviossa Blaze Bayley

Arvio julkaistu Infernossa 4/2017.

Blaze Bayley
Endure and Survive
Blaze Bayley

 

Bruce Dickinson palasi Iron Maidenin laulajaksi vuonna 1999 kuuden vuoden poissaolon jälkeen. Se tiesi Blaze Bayleylle mononkuvaa kannikkaan.

Alun perin tamworthiläisestä Wolfsbanesta metallimaailman tietoisuuteen ampaissut mies ei kuitenkaan jäänyt tuleen makaamaan vaan vihkiytyi sooloartistiksi. Nyt jo yhdeksän pitkäsoittoa julkaisseen Bayleyn jatkoura on ollut perin tuottelias ja vieläpä yllättävän laadukas. Etenkin vuosien 2000–04 kolme BLAZE-albumia (Silicon Messiah, Tenth Dimension, Bloof & Belief) ovat edelleen kuuntelunkestävää melodista perinneheviä.

Miehen koko nimellä tehdyt albumit ovat olleet alentuneiden levytysbudjettien ja alati vaihtuvan kokoonpanon vuoksi tuotannoltaan rosoisempia ja maanläheisempiä, mutta Bayleyn tekemisistä on välittynyt The Man Who Would Not Die -albumista (2008) lähtien väärentämätön intohimo lajia kohtaan. Miehen uran ainoa selkeä huti on ollut uhmakkaasti tittelöity The King of Metal (2012), jonka sävellykset tarpoivat pahemman kerran.

Mutta hus, hus nykypäivään. Käsillä oleva albumi jatkaa viime vuonna Infinite Entanglement -pitkäsoitolla aloitettua kolmiosaista scifiteemaa. Endure and Surviven kokonaissoundi voisi olla aavistuksen muhkeampi, jolloin se tukisi voittopuolisesti mainiosti rakennettuja sävellyksiä huomattavasti paremmin. Levy ei herätä silti epäilystäkään, että Bayleyn sävelkynä olisi tylsynyt tai että nykyinen bändinsä ei osaisi toteuttaa ukon musiikillisia aivoituksia.

Klassinen brittihevi soi Endure and Survivella kuten sen vuonna 2017 kuuluukin, mutta juurille vahvasti kumartaen. Itse isäntä tuntuu vain parantavan laulamistaan sitä mukaa, mitä enemmän ikää karttuu. Siis ihan oikeasti.