Itävaltalaisen Harakiri for the Skyn kolmas levy sisältää hyvin murheellista post- black metalia ja kaikkea muutakin jälkihehkulta haiskahtavaa toimintaa. Kyseessä on pääasiassa varsin mallikelpoisesti toteutettu kokonaisuus, joka luo mielikuvia niin Agallochista kuin Alcestistakin, vaikka ei täysin samoille aaltopituuksille taivukaan.
Trauma tarjoaa musiikillisessa mielessä paljon purtavaa ja jopa nautinnollisia hetkiä. Valitettavasti samaa ei voi sanoa ohutta paatosta ja kornia itsemurharomantiikkaa tihkuvista sanoituksista, jotka latistavat kappaleiden alkuperäistä iskutehoa huomattavasti. Laulaja-sanoittaja J.J on onneksi ilmaisussaan sen verran tehokas, että sen välittämän sisällön voi helposti unohtaa ja antaa anteeksi.
Harakiri for the Sky osaa parhaimmillaan tehdä tunnelmallista ja vereslihaista musiikkia, mutta ihan täysin napakymppiin ei vielä osuta. Blastbeatit bändi voisi omasta puolestani unohtaa, ne kun tuntuvat pikemminkin aiheuttavan häiriötä kuin tuovan varsinaista lisäarvoa. Onneksi niiden määrä on loppupeleissä melko vähäinen.
Levyn alkupuolisko on selkeästi sen vahvin, sillä kaikki esitykset avausraita Calling the Rainistä nelosraita This Life as a Daggeriin ovat melko jämäkkää ja tehokasta settiä. Sen jälkeen meno alkaa hieman puuduttaa, lähinnä kappaleiden liiallisen pituuden vuoksi. Minulla ei ole mitään pitkiä kappaleita vastaan, tässä genressä ne jopa kuuluvat asiaan, mutta joskus tiivistäminen olisi paikallaan.
Joka tapauksessa mielenkiintoinen opus, joka ei kykene pitämään otteessaan ihan loppuun saakka.