Nämä engelsmannit edustavat sitä uudehkoa death metal -seurakuntaa, joka tylyttää synkeästi ja syvällisesti. Grave Miasman lähes hypnoottinen musta kuolometalli velloo kuin pohjattoman alkumeren aallot, majesteetillisena ja pelottavana.
Endless Pilgrimage jatkaa ennestään tutulla GM-linjalla: soundit ovat maanläheiset ja tomuiset kuin unohdetun katakombin lattia, biisit ovat pitkiä ja niissä mennään vanhan liiton hengessä.
Uuden levyn tekstitematiikka löytyy pirullisesta intialaismytologiasta, ja nuo vaikutteet puskevat paikoin myös itse musiikkiin. Pääpaino on kuitenkin hitaahkossa tempossa etenevässä sysimustassa messuamisessa. Glorification of the Impure on uusi versio vuoden 2002 demobiisistä ja erottuu muusta tarjonnasta lähinnä nopean poljentonsa johdosta. Laulaja-kitaristi Y:n örinästä löytyy tällä kertaa hieman aiempaa julistavampaa otetta, mutta murina on silti kuin instrumentti muiden joukossa.
Teoriassa kyseessä on ep, mutta kun viidellä kappaleella on yhteismittaa yli puoli tuntia, tämä menee kokopitkästä. Mikäli tahdot kuolometallisi haudantuoksuisena ja mustana, tämäkin Grave Miasma -levy kannattaa ottaa haltuun.