Jos orkesteri ei ole koskaan ollut tyyliltään sieltä amerikkalaisimmasta ja puritaanisimmasta päästä black metalia, Nightfallin ja No Funeralin kaltaisilla kokeellisilla kappaleilla se otti muutamia erittäin onnistuneita harha-askelia kauas genrerajojen ulkopuolelle. Silti on hieman outoa yrittää ymmärtää, miksi lähes kokonaan metalligenren ulkopuolelta tulevat hipsterit ovat alkaneet diggailla Suomessakin Nachtmystiumin kaltaista yhtyettä.
Silencing Machine ei ole yhtä rohkea ja rajoja venyttävä kuin edeltäjänsä, mutta se on silti vallan vahva kokonaisuus kosketinvetoista ja juuri sopivan karheasti melankolista, rehellistä mustaa metallia. Levyn pitkähköistä kappaleista löytyy runsaasti kuuntelukestävyyttä luovaa tempollista ja tunnelmallista vaihtelua niin biisien sisältä kuin niiden väliltäkin.
Aluksi albumin kolme ensimmäistä vauhdikkaasti etenevää kappaletta tuntuvat toimivan jonkinlaisena alkusoittona lopuille, vaikkeivät nekään ole missään nimessä huonoja ja alkavat aueta paremmin toistojen myötä. Loput seitsemän veisua kuitenkin muodostavat vahvan ja monipuolisen kokonaisuuden, jonka huipuiksi nousevat I Wait in Hell ja ”slovari” Give Me the Grave.
On hienoa huomata orkesterin pystyneen luomaan edelleen itsensä näköisen ja vahvan seuraajan levylle, joka nosti sen pykälää tunnetummaksi porukaksi ja hommasi paikan Century Median rosterista.