Niin väkevät savut, että silmiä kirvelee – arviossa Ufomammut

Levyarvio julkaistu Infernossa 5/2015.

02.07.2015

Ufomammut
Ecate

Neurot
3_kirvesta

Jos Italian doom-drone-huurustelijoilla on ennenkin ollut väkevät savut piipussa, nyt vasta silmiä kirveleekin. Ei sillä, etteikö Urlon ja kumppaneiden soundi ja meininki olisi johdonmukaisesti sitä samaa pitkälinjaisimman laidan post-metal-jumitusta kuin aiemminkin, mutta nyt homma on todella introvertisti hypnoottista.

Kolme varttia tulee täyteen kuuden biisin voimin. Harmi vain, ettei ihan jokainen kellonkierto ole merkityksellinen. Tokihan dronetus vaatii kasvattelua ja junnausta, eikä Ufomammutilla ole sillä osastolla huolen häivää.

Kappaleissa saisi silti tapahtua jotakin muutakin kuin helkutin raskaiden kitaroiden alati kertautuvaa rytinää ja intergalaktista, mielipuoliseksi äityvää pulputusta. Ja tapahtuuhan niissä, mutta runnova poraus tuntuu olevan niin oleellinen osa Ecaten äänimaisemaa, että sitä puhkovat suvannotkaan eivät meinaa riittää hapensaannin turvaamiseksi.

Se maaginen transsendenttinen tila, johon yhtye on aiemmin kyennyt kuulijan johdattamaan, on nyt uponnut vieraan planeetan ytimeen ja siten todella vaikeasti saavutettavissa. Levyä kuuntelee sujuvasti, mutta vähän tylsäksi se alkaa käydä, upean murskaavasta yleissoundista huolimatta.

Jos antaumuksellinen runnonta ja äärimmäisen raskas kitaravallipörinä miellyttävät ihan sellaisenaan, Ufomammut tarjoaa täyslaidallisen herkkua. Tarttuvuutta on turha etsiä.

Lisää luettavaa