”Nyt taputellaan rutiininomaisesti rööki suupielessä pepulle, toisella kädellä Dagens Nyheteriä selaillen” – arviossa Entombed A.D.

Levyarvio julkaistu Infernossa 2/2016.

21.03.2016

Entombed A.D.
Dead Dawn

Century Media
2_kirvesta

Päätoimittaja nimitti yhtyettä Ensioksi. Rakkaalla lapsella, rumallakin, kuuluu olla lempinimi. Olkoonkin, että nyt nimitellään huutolaista.

Oli vain yksi Enska. Se oli Entombed Tukholmasta. Yhtye, jonka puikkoja ohjaili visionääri, rumpali ja pääasiallinen sävelnikkari Nicke Andersson. Death metaliin uuden tyylisuunnan määritelleen soundin kuorruttivat kitaristit Uffe Cederlund ja Alex Hellid.

Lakisotkujen päätteeksi Entombed A.D. -nimeä tottelevassa retkueessa on alkuperäisjäsenistöä vain solistinsa. Tämän tittelin alla julkaistaan jo toinen albumi musiikkia, jossa kuuluvat tutut kaiut uljaasta menneisyydestä. Eikä tässä voi olla vertailematta.

On vain niin, ettei näitäkään kappaleita jaksaisi kuunnella millään kaikuina. Entombedilta tuli joskus ne murevimmat rallit, se viskeli tarttuvimmat persläpsyt. Nyt taputellaan rutiininomaisesti rööki suupielessä pepulle, toisella kädellä Dagens Nyheteriä selaillen. Taakka on musiikkiaankin raskaampi.

Lars-Göran Petrovin suoritusta ei uskalla mennä tuomaroimaan. Miehen möräkkä, pintamiksattu ääntely tulee kajareista iholle ja on ehdottomasti Dead Dawnin parhaita puolia. Kuten ovat myös, yllättävää kyllä, viljalti esitellyt melodiset osuudet. Ne tuovat kirpsakan tuulahduksen sille ruotsikuoloriffien ullakolle, josta nämä biisit on kyörätty.

Huutolaispoika on oppinut isäntäperheen tavoille, mutta herkkukaapin avain on visusti piilossa.

Lisää luettavaa