Arviot

Korpiklaani – Manala

Kuuntelin Korpiklaania runsaammin joskus Voice of Wildernessin ja Tales Along This Roadin (2005/2006) aikoihin. Tämän jälkeen on alkanut tuntua yhä vahvemmin siltä kuin Korpiklaani olisi ajautunut aina syvemmälle kiertueiden ja pakollisten albumisessioiden ikuiseen limboon. Joku saattaisi puhua tässä välissä vanhasta sanonnasta, jonka mukaan ei kannata yrittää korjata sitä, mikä ei ole rikki. Korpiklaanin kohdalla asiat ovat täysin päinvastaisella tolalla.

Slash – Apocalyptic Love

Nyt joukkuetta on typistetty ja laulajana toimii edelliseltä levyltä tuttu, Alter Bridgessäkin vaikuttava Myles Kennedy. Myös taustabändin joukko on rajattu bastisti Todd Kernsiin ja rumpali Brent Fitziin.

Kill Devil Hill – Kill Devil Hill

Ottelupalloksi muotoutuu se kolmas epäilyttävä seikka, bändin ”superyhtye”-leima. Yhtyeen kiinnostavuuteen vaikuttavat oleellisesti Pantera-basisti Rex Brown ja tuhansien liemien keitinluu, rumpali Vinny Appice. Pissing Razors -laulaja Jason Bragg on mies erittäinkin paikallaan, samoin kitaristi, Ratt- ja WASP-vaihtomies Mark Zavon, joten nelikko kuulostaa ihan oikeasti bändiltä. Epäilijät on siis puhtaasti päihitetty.

Rush – Clockwork Angels

Kyseessä on toinen peräkkäinen albumi, joka on tehty tuottaja Nick Raskulineczin (Foo Fighters, Danko Jones, Deftones) kanssa, ja yhteistyö tuottaa nytkin maukkaita hedelmiä. Mukana ei ehkä ole samalla tapaa suoraan tajuntaan iskeviä kappaleita, joita tarjottiin edellisellä Snakes & Arrows -levyllä (2007) muun muassa kuulaankauniin Far Cryn muodossa, mutta sekä soundit, soittojälki että kappaleet ovat tanakampaa tavaraa. Kuuleman mukaan Rackulinecz on pitänyt studiossa toverillisen tiukkaa kuria, ja se kyllä kuuluu.

The Howl – Loose Ends

Yhtyeen kahden vuoden takainen debyyttilevy Skins of Our Backs oli lievähkö pettymys helvetin villin ja rosoisen The Freak Has Born Again -loistodemon (2007) jälkeen, mutta Loose Endsillä bändi on palannut jälleen perusasioiden pariin ja ruoska viuhuu vanhaan malliin.