Arviot

Soulspell – Hollow’s Gathering

Soulspellin tuorein on puitteiltaan jonkin verran edeltäjäänsä suorempi ja powerimpi tapaus. Vaikka levy kulkee pääosin rivakasti ja tuplabassarivetoisesti, kymmenen raidan kokonaisuudesta löytyy vaihtelevuutta ja tunnetiloja, joilla metallioopperan kokonaistarinaakin aksentoidaan. Hollow’s Gatheringin musiikista ei tarvitse sanoa sen enempää. Kieli- ja kosketinsoitinten toteutus on genressään huippuluokkaa, kiitos kudelman loihtineen viidentoista (!) vierailevan muusikon (mm. Helloween-basisti Markus Grosskopf) armeijan.

The Faceless – Autotheism

Kolmas kokopitkä on toki yhdistettävissä Facelessin historiaan vaikkapa teknisyyden, progressiivisuuden tai death metalin kaltaisten lokeroiden kautta, mutta todellisuudessa uudistuneen joukon ilmaisusta löytyy jälleen paljon uusia ulottuvuuksia. Tällä kertaa ne ovat onneksi johtaneet parhaaseen tulokseen bändin tähänastisella uralla.

Hexvessel – No Holier Temple

Teollisuudessa, jossa fossiilisista aineksista kupataan synteettisesti polyvinyylikloridin ja polykarbonaatin muovaamia hetken viihdeärsykkeitä ja ahdistusta lievittäviä kuunteluelämyksiä kulutuskyvykkäille omistusfetisisteille, luonnon suureksi ja hartaaksi ylistykseksi tehty No Holier Temple on viekas muistutus siitä, että toisenlaisiakin tarkoitusperiä on.

Dynazty – Sultans of Sin

Bändin glamhöystöinen meno on veretseisauttavan energistä ja rullaavaa. Sultans of Sin soundaa hyvältä, ja kappaleet erottuvat toisistaan sopivassa määrin tyylin, tempojen ja komppien puolesta. Kitaristit Rob Love Magnusson ja Mike Laver hanskaavat tapposoolojen ja tanakan riffittelyn tasapainon, ja vokalisti Nils Molin karismoi kuin huomista ei olisi. Levyn lyriikat kertovat rockin ja rakkauden ihanuudesta, ja kokonaisuudessaan bändin ulkokuori on viimeisen päälle genren mukainen.

The Gathering – Disclosure

Melkoisia muutoksia läpikäynyt hollantilaisyhtye liikkui keskinkertaiseksi jääneellä The West Polella (2009) selvästi orgaanisemmilla ja kitaravetoisemmilla suunnilla. Disclosure painottaa jälleen enemmän elektronisempia puolia ja ottaa vaikutteita monelta suunnalta progerockia, triphopia, noisea ja silkkaa poppia myöten.

Less Than 4 – By Blood by Heart

Less Than 4:n poikien ikäjakauma on 15–18 vuotta, ja sen kuulee debyytillä haluamattaan. Pojat ovat Guns N’ Rosesin ja Hardcore Superstarin kasvatteja, ja maneerit on otettu sanoituksia myöten haltuun, tosin huomattavasti esikuvia laimeampina.

Thyrfing – Vansinnesvisor

Vansinnesvisorin pohjalla soi keskitempoinen melodisesta skandiblackistä pohjautuva musiikki, jota maustetaan kansanmusiikkivaikutteilla. Hilpeitä tuopinkalistelulauluja on kuitenkin turha odottaa, sillä pikimustasta valuraudasta muovattu levy sekoittaa sulavasti mahtipontisuutta, raakuutta ja melankoliaa.