Parasta sitten miehen KISS-soolon – arviossa Ace Frehleyn uusintajulkaisu

Julkaistu Infernossa 8/2017.

09.02.2018
Ace Frehley
Anomaly Deluxe Edition
Steamhammer/SPV

Kun alkuperäinen KISS-kitaristi Ace Frehley julkaisi viidennen soolokiekkonsa 20 vuoden tauon jälkeen vuonna 2009, fanilla oli hymy herkässä. Kokonaan maestron itsensä laulama, riffeiltään rytisevä, melodisesti vahva ja tanakasti jytisevä levy miellytti tuolloin kovasti – ja miellyttää edelleen. Deluxe-painokselle on kaiveltu lisukkeeksi jokunen vaihtoehtoinen raita, mutta levyversioihin verraten ne ovat lähinnä kuriositeetteja.

Saavutetun raittiuden voimin tehty levy on energinen ja hehkuu uudelleensyntymän riemua. Lyriikat ovat enemmän tai vähemmän hölmöjä, mutta täydestä menee, vaikka vähän hymyilyttääkin. Tytöt ovat kauniita ja avaruudesta tullaan, totta kai, ja instrumentaalikin kertoo Tšingis-kaanista. Tunnustuksellinen, lapsilauluineen ja isukkipuheineen ylinaivistinen A Little Below the Angels on levyn ainoa vähemmän onnistunut esitys, vaikka Frehleylle raita lienee levyn avainkappale.

Muhevasti potkiva levy on kitaramestarin taidonnäyte ja parasta Aceä sitten miehen KISS-soolon (1978). Luottorumpali Anton Figin jämäkkä työskentely on upeaa kuultavaa, mutta ihastuttavan ujosti sykkivänä tähtenä on Frehley itse. Mukaansatempaavaa ja päättäväistä hard rockia pätkivä bändi vetelee tiukasti, ja Space Acen omaleimainen ote antaa kokonaisuudelle mahtavan silauksen.

Lisää luettavaa