Parhaimmillaan varsin hyvä – arviossa Kotiteollisuus

Arvio julkaistu Infernossa 10/2016.

20.02.2017
Kotiteollisuus
Vieraan vallan aurinko
Johanna

Kotiteollisuuden viidestoista levy osoittaa jälleen kerran, että juuri mikään ei ole muuttunut. Bändi laajensi palettiaan onnistuneesti nimikkolevyllään (2011), mutta on palannut sen jälkeen junnaamaan paikalleen.

Vieraan vallan aurinko on toinen albumi, jolla kitaristi Miitri Aaltonen on mukana virallisena jäsenenä. Tuottajana ja äänittäjänä tunnettu mies on toiminut vuosien ajan yhtyeen taustajoukoissa, mutta liittyi virallisesti soittovahvuuteen kaksi vuotta sitten. Tämä päätti orkesterin pitkän putken levyttävänä triona, mikä on mielestäni lähtökohtaisesti ihan hyvä asia.

Tämä ei kuitenkaan näyttäydy ainakaan tämän levyn kohdalla liiemmin uudistumisena saati monipuolisemman ilmaisun hakemisena. Toinen kysymys on tietysti, onko uudistuminen edes tarpeellista. Sanoitusten kohdalla tosin toivoisi hieman raikkaampaa otetta, sillä Hynynen tuntuu viljelevän säkeissään yhä enenevässä määrin kaikkein kuluneimpia sanontoja ja fraaseja. Ei ole kirkossa kuulutettu, että joka asian pitää olla kiveen hakattu.

Kitinästä huolimatta väkevä avauskappale Pahuus ja viha osoittaa, että yhtyeen riffikoneistosta löytyy vielä voimaa ja vääntöä. Heti perään saapuva Ruuminvalvojaiset onkin sitten niin muodon kuin sisällön puolesta melko väsynyt esitys. Tylsästi nimetty singlebiisi Viinamäki toimii hektisesti junnaavan johtoriffinsä ja 90-luvun melopunkista muistuttavan kertosäkeensä ansiosta. Myös Mariaanien hauta ja levyn päättävä lohduton nimikappale ovat kaikin puolin tehokkaita sävellyksiä.

Vieraan vallan aurinko ei ole huono levy. Parhaimmillaan se on jopa varsin hyvä. Kokonaisuus on kuitenkin sen verran puuduttava ja itseään toistava, ettei siitä voi innostua täysin palkein.

Lisää luettavaa