Pätevä levy, liikaa kappaleita – arviossa Doctor Livingstone

Arvio julkaistu Infernossa 4/2017.

17.06.2017
Doctor Livingstone
Triumphus Haeretici
Osmose

 

Vähintäänkin erikoisesti nimetty Doctor Livingstone on mielenkiintoinen kokoonpano, joka on rakennettu lähinnä Mütiilationista ja Sektemtumista tuttujen sekopäiden varaan.

Porukan kolmas levy starttaa metallihistorian pitkästyttävimmällä introlla, joka kestää käsittämättömät kuusitoista minuuttia. Ratkaisu pistää ajattelemaan, josko levyn alkuperäinen biisilistaus on käännetty jostain syystä nurinniskoin ja paketti alkaakin alkujaan outroksi suunnitellulla biisillä. Mitään muuta järkevää selitystä on mahdotonta keksiä.

Itse musiikki on vauhtiin päästyään suhteellisen hyvin tehtyä mustaa metallia, joka lienee saanut vaikutteita Dark Funeralilta ja monelta muulta nopeatempoiselta skandinaaviselta black metal -aktilta. Tämä tulee ilmi erityisesti albumin alkupään kappaleissa. Loppua kohden meno monipuolistuu, ja mukaan ilmestyy jopa rokkaavia ja punkahtavia elementtejä.

Kuten yhtyeen nimestä saattaa päätellä, levyn sanoitukset ja kuvasto eivät edusta genrelle tyypillisintä laitaa, vaan ranskalaismiehet tekevät homman puhtaasti oman mielensä mukaan. Tämä tuo albumille tiettyä lisäarvoa, sillä moniulotteisten sanoitusten pariin tulee uppouduttua helposti pidemmäksikin toviksi.

Triumphus Haeretici on varsin pätevä levy, mutta sillä on aivan liikaa kappaleita. Mikäli 14 biisin joukosta leikattaisiin pois täysin turha intro ja kolme heikointa raitaa, viisari saattaisi värähdellä tätäkin rajummin.

Lisää luettavaa