Peruspunkeroa kiljunkatkuineen kaikkineen – arviossa Tohtori Koira

Levyarvio julkaistu Infernossa 3/2015.

18.04.2015

Tohtori Koira
Mitä sieltä tulee

Blast of Silence
3_5_kirvesta

Punk on rajaton riemu. Tohtori Koiran tapauksessa rajoja ei rikota, tai edes juuri hätyytellä, vaan meno on vanhan liiton peruspunkeroa kiljunkatkuineen kaikkineen. Touhussa on siksi ehtaa otetta, että kaikenmoinen soitannollis-tuotannollis-sävellyksellinen hifistely on kaukana. Tammelan punkit leipovat kumminkin sen tason taidolla ja asenteella, etteivät Paska renkutus -aloitusbiisin itseä dissaavat höpöilysanoitukset oikein pidä paikkaansa.

Tohtori Koiran otteista ja etenkin matalaotsaisen näppäristä sanoituksista tulee mieleen Ne Luumäet, mikä ei ole lainkaan paha juttu. Kohdakkoin biisit muistuttavat takavuosien ramopunkkarien menoa selkeästikin, mutta Tohtori Koiralla on kuitenkin oma, asiallisesti räkäisempi ja räyhäkkäämpi otteensa.

Suurin osa levystä on punkasteikolla maltillisella tempolla raavittua räminää. Homma tuntuu menevän niin, että mitä enemmän kipaleessa on vauhtia, sitä parempi on biisi. Levyn parasta antia ovatkin ne pikaisimmat rallit, joissa meno yltyy varsin oivalliseksi.

Viherpoliitikoille landepaukkujen näkökulmasta keljuileva Vihreät on kiivaudessaan levyn lakipiste, mutta myös nimikappale Mertarannalta lainattuine titteleineen on rautaa.

Lisää luettavaa