Rhapsodyn, Angran ja Kamelotin riveissä äänijänteitään kuluttanut Fabio Lione on kasannut ympärilleen yhtyeen, joka on muulta kokoonpanoltaan kohtuullisen tuntematon.
Ensimmäiseksi täytyy kehaista albumin soundimaailmaa. Äärimmäisen kirkkaalta ja tuoreelta kuulostava esikoinen on kaunista kuultavaa ja tuotettu upeasti. Soittimet pärskähtelevät esille kuten pitääkin, ja laulu on enkelimäistä.
Myös kappalemateriaali on keskimääräistä parempaa. Albumi ei saa kovempia pisteitä yksinkertaisesti siitä syystä, että se ei tarjoile mitään uutta. Kappaleet ovat hyviä, mutta niin on monella muullakin.
Eternal Idolille luulisi kuitenkin riittävän yleisöä, kunhan albumi saadaan markkinoitua niin, että power metal -fanit löytävät sen.