Puhkipalaneesta vhs-kuvasta moderniin monikameratouhuun – arviossa Pentagram-dvd

Arvio julkaistu Infernossa 3/2015.

24.04.2015

Pentagram
All Your Sins

Peaceville
4_kirvesta

Kantta koristavan hautakammion oveen on photoshopattu teksti Video Vault. Kahden dvd:n paketista löytyvien keikkataltiointien aikahaarukka on 1984–2014. 1970-luvulla ei vielä tainnut kannettavia videokameroita pyöriä, ainakaan bändin kaveripiirissä. Vuosien 1996–2010 väliltä ei löydy materiaalia. Hienossa Last Days Here -dokumentissa Bobby Liebling kaivetaan lähes kirjaimellisesti haudasta, johon hän on tuona aikana itsensä narkannut.

Taltiointien tekninen taso vaihtelee 80-luvun värisevästä vhs-sutusta ja volyymimurskasoundista 2010-luvun modernisti miksattuun monikameratouhuun. Pysyviä elementtejä ovat Bobby Lieblingin ääni, mulkosilmät ja härski lavakeekoilu sekä Victor Griffinin autoritäärinen kitarasoundi ja olemus. Sekä tietysti se, että Pentagramilla on Black Sabbathin ohella maailman parhaat riffit ja biisit. Forever My Queen, 20 Buck Spin, Sign of the Wolf tai Live Free and Burn toimivat vuosikymmenestä riippumatta.

Ehkä helvetillisesti pärisevä äänimaailma ja pimeästä puhkipalaneeseen hyppivä vhs-kuva tuovat vanhempiin pätkiin hulluutta, joka puuttuu ammattimaisemmista nykypätkistä. Selväksi tulee, että Pentagram on ollut aikoinaankin vastaansanomattoman karismaattinen keikkajyrä, jonka biisimateriaalilla on pieni ihme, että laajempi tunnustus on antanut odottaa itseään.

Lisää luettavaa